Tieteellinen nimi: Cambarus sp.
Yleisnimi: Rapu
(Tämän lajisivun tiedot on koonnut Alicia Fitzgerald, joka opiskeli Biology 220W -kurssilla keväällä 2006 Penn State New Kensingtonissa)
Rapu (erityisesti Cambarus-suvun osalta) on erittäin omaleimainen makean veden äyriäinen. Niiden suurissa etummaisissa jalkapareissa on voimakkaat kynnet, jotka ovat tehokkaita välineitä puolustautumiseen, ravinnon keräämiseen ja esineiden käsittelyyn. Niiden neljä paria käveleviä jalkoja auttaa niitä liikkumaan nopeasti vesielinympäristönsä pohjamateriaalilla. Yllättävää kyllä, ne eivät oikeastaan pysty uimaan, vaikka ne pystyvätkin käyttämään voimakkaita pyrstön työntöjä kuljettamaan itseään nopeasti (taaksepäin) vedessä. Tämä jälkimmäinen liike on erityisen tehokas silloin, kun rapu pyrkii pakenemaan saalistajaa.
Levinneisyys
Rapulajit ovat laajalti levinneet eri puolille maailmaa, ja niitä tavataan runsaasti suurimmassa osassa Manner-Yhdysvaltain aluetta. Ne elävät lammissa, puroissa, joissa ja järvissä tyypillisimmin vedenalaisten kivien ja tukkien alla. Jotkin lajit pystyvät myös kaivamaan koloja, joiden päällä on usein korkeita, erottuvia ”torneja”, jotka sijaitsevat usein jonkin matkan päässä veden reunasta. Luontopolullamme rapuja tavataan puromme virtaavissa vesissä ja ympäröivillä eristetyillä kosteikoilla.
Ympäristön sietorajat
Ravut ovat erittäin sitkeitä eläimiä, jotka sietävät monenlaisia veden lämpötiloja ja suolapitoisuuksia. Ne kestävät jopa purojen ja lampien kuivumisen ja häviämisen. Ne reagoivat näihin äärimmäisiin elinympäristön häiriöihin ruokailemalla koloissa tai muissa suojapaikoissa tai siirtymällä vielä ehjiin vesilähteisiin. Ravut eivät siedä saastumista ja muuta ihmisen aiheuttamaa ympäristön likaantumista. Runsas rapukanta on siis erittäin myönteinen elinympäristön laadun indikaattori. Rapuja esiintyy runsaammin puroissa, joiden vesi on hapanta. Tämä runsaus saattaa johtua pikemminkin rapuja saalistavien kalojen hapon aiheuttamasta poissaolosta kuin hapon suorasta, positiivisesta vaikutuksesta rapuihin itseensä.
Ravun ruokavalio
Rapujen toiminnan keskiössä on ravinto. Kun ravunlähteitä on runsaasti, ravulla on taipumus etsiä ravintoa (eli jättää suojapaikkansa kiven tai pölkyn alle) vain hyvin pienen osan ajasta. Kun ravintoa on niukasti, ravut viettävät kuitenkin huomattavan suuren osan ajasta etsimällä ruokaa. Ravut syövät sekä kasvi- että eläinperäistä ainesta, ja vuodenajasta ja paikallisesta saatavuudesta riippuen ne syövät hyvin monenlaista ravintoa. Lähes kaikki vesikasvit, nilviäiset, hyönteisten toukat, täysikasvuiset hyönteiset, sammakkoeläinten poikaset, sammakkoeläinten munat ja pienet kalat ovat tavallisia ruokia. Myös pieniä jyrsijöitä ja jopa pikkulintuja syödään opportunistisesti. Nuorten rapujen on syötävä 1-4 prosenttia ruumiinpainostaan päivittäin, ja ne keskittyvät yleensä eläinperäiseen ravintoon. Aikuiset ravut sen sijaan tarvitsevat päivittäin vain 0,3-1 prosenttia ruumiinpainostaan, ja ne käyttävät ravinnokseen pääasiassa kasviperäistä materiaalia. Jos elävää ravintoa ei ole saatavilla, ravut syövät tarvittaessa raatoja. Ravut pyrkivät etsimään ravintoa yleensä öisin
Kuoriutuminen
Ravuilla, kuten kaikilla niveljalkaisilla, on rakenteellisesta polysakkaridista ”kitiinistä” koostuva kuorirunko. Jotta rapu voisi kasvaa, sen on irrotettava ulkoluurankonsa ja kasvatettava siitä uusi ja suurempi. Tätä irtoamis- ja uudelleen kasvuprosessia kutsutaan ”nahistumiseksi”. Kun rapu kuoriutuu, se on hyvin haavoittuvainen sekä loukkaantumisille että saalistukselle, joten sen on vietettävä kaksi tai kolme päivää, jotka se tarvitsee ulkoluurankonsa uudelleen kasvattamiseen, suhteellisen toimettomana suojapaikoissaan. Nuoret ravut kuoriutuvat 6-10 kertaa ensimmäisen elinvuotensa aikana, kun taas vanhemmat ravut kuoriutuvat 3-5 kertaa toisen (ja yleensä viimeisen) elinvuotensa aikana.
Parittelu ja lisääntyminen
Ravut parittelevat aikaisin keväällä, ja naaraat kantavat hedelmöittyneitä, kehittyviä munia kehossaan 4-6 viikkoa. Tämän jälkeen nämä kehittyvät munat siirretään naaraan kehon ulkopuolelle ja liimataan ”glairiksi” kutsutun liiman avulla naaraan pyrstöön. Munat kuoriutuvat loppukeväästä. Kuitenkin vain 20-40 prosenttia munista tuottaa poikasia. Näiden munien epäonnistuminen johtuu usein alhaisesta hedelmöitymisprosentista ja glairin, ulkoisen liiman, toistuvasta pettämisestä.
Ryöstäjät, loiset, symbioosit ja taudit
Rapuja syövät monet eläinlajit, kuten pesukarhut, punaketut, piisamirotat, pohjoiset vesikäärmeet, itäiset maalatut kilpikonnat ja monet lintulajit. Rapuja vaivaavat usein myös loiset ja taudit, jotka vaikuttavat niiden kiduksiin, silmiin, ulkorunkoon ja suolistoon. Monet näistä infektioista ja tartunnoista aiheuttavat vain vähän haittaa yksittäisille ravuille, ellei eläin ole jollakin tavalla stressaantunut tai heikentynyt (nämä stressitekijät ovat usein saastunutta tai muulla tavoin huonolaatuista vettä). Rapuilla näyttää myös olevan mutualistinen symbioosi Cambarincola-nimisen vesieläimen kanssa, joka ilmeisesti auttaa puhdistamaan roskat rapujen kiduksista, mikä parantaa rapujen hengitystehoa ja kuntoa.
Ekologinen merkitys
Ravut ovat tärkeä osa virtavesiemme ekosysteemiä. Ne ovat merkittäviä lenkkejä ekosysteemimme monimutkaisissa vesi- ja maaeläinten ravintoverkoissa, ja ruokailullaan, kaivautumisellaan ja ravustustoiminnallaan ne auttavat ylläpitämään puromme vedenlaadun korkeaa tasoa, mistä on suurta hyötyä monille luontopolkumme lajeille.