Neitsyys

Käsite

Neitsyyden käsitteellä on merkitystä vain tietyssä sosiaalisessa, kulttuurisessa tai moraalisessa kontekstissa. Hanne Blankin mukaan ”neitsyys ei heijasta mitään tunnettua biologista imperatiivia eikä anna mitään todistettavaa evolutiivista etua.”

Keskiaikaisissa bestiakirjoissa todettiin, että ainoa tapa pyydystää tai kesyttää yksisarvinen oli käyttää neitsyttä houkuttimena, koska neitsyeen puhtauteen viitattiin. Aihe on suosittu renessanssiajan maalauksissa.

Vaikka neitsyys on historiallisesti korreloitu puhtauden ja arvon kanssa, monet feministiset tutkijat uskovat, että neitsyys itsessään on myytti. He väittävät, että neitsyydelle ei ole olemassa mitään standardoitua lääketieteellistä määritelmää, että neitsyyden menettämisestä ei ole tieteellisesti todennettavissa olevia todisteita ja että seksuaalinen kanssakäyminen ei johda mihinkään persoonallisuuden muutokseen. Jessica Valenti, feministinen kirjailija ja The Purity Myth -kirjan kirjoittaja, perustelee, että neitsyyden käsite on kyseenalainen myös siksi, että neitsyyden menettämiselle on monia yksilöllisiä määritelmiä, ja että neitsyyden arvostaminen on asettanut naisen moraalin ”jalkojen väliin”. Hän kritisoi käsitystä siitä, että seksuaalinen toiminta vaikuttaisi millään tavalla moraaliin tai etiikkaan.

Pyrkimystä haluta, että puoliso tai kumppani ei ole koskaan harrastanut seksiä, kutsutaan neitsyyskompleksiksi. Henkilöllä voi olla myös itseensä kohdistuva neitsyyskompleksi.

Neitsyyden menettämisen määritelmät

On olemassa erilaisia käsityksiä siitä, minkälainen seksuaalinen toiminta johtaa neitsyyden menettämiseen. Perinteinen näkemys on, että neitsyys menetetään vain peniksen tunkeutuessa emättimeen, oli se sitten yhteisymmärryksessä tai ei, ja että suuseksi, anaaliseksi, molemminpuolinen masturbointi tai muu ei-penetraatioseksin muoto ei johda neitsyyden menetykseen. Heteroseksuaalien ja tutkijoiden keskuudessa pidetään usein ”teknisesti neitsyenä” henkilöä, joka harrastaa tällaisia tekoja harrastamatta emätinyhdyntää. Sitä vastoin homot ja lesbot kuvaavat usein, että tällaiset teot johtavat neitsyyden menettämiseen. Jotkut homomiehet pitävät peniksen ja anaalin välistä tunkeutumista neitsyyden menettämisenä, mutta eivät suuseksiä tai ei-penetraattista seksiä, ja lesbot saattavat pitää suuseksiä tai sormitusta neitsyyden menettämisenä. Jotkut lesbot, jotka kiistelevät perinteisestä määritelmästä, pohtivat, ovatko emättimen penetraation ei-peniilit muodot neitsyyden menettämistä, kun taas toiset homomiehet ja lesbot väittävät, että termi neitsyys on heille merkityksetön, koska perinteinen määritelmä on yleinen.

Keskustellaan myös siitä, voiko henkilö menettää neitsyytensä raiskauksen kautta, ja joissakin tutkimuksissa vallitsee käsitys, jonka mukaan neitsyyden voi menettää vain yhteisymmärrykseen perustuvassa seksissä. Tutkija ja kirjailija Laura M. Carpenterin tutkimuksessa monet miehet ja naiset keskustelivat siitä, miten heidän mielestään neitsyyttä ei voi viedä raiskauksen kautta. He kuvailivat neitsyytensä menettämistä yhdellä kolmesta tavasta: ”lahjana, leimautumisena tai osana prosessia.”

Carpenter toteaa, että vaikka käsitykset siitä, mikä määrittää neitsyyden menettämisen, vaihtelevat homomiesten ja lesbojen keskuudessa yhtä paljon kuin heteroseksuaalienkin keskuudessa, ja joissakin tapauksissa enemmänkin ensiksi mainittujen keskuudessa, asiaa on kuvattu hänelle siten, että ihmiset näkevät neitsyyden menettämiseen liittyvät seksuaaliset teot ”seksuaalista suuntautumistasi vastaaviksi teoiksi”, mikä viittaa seuraavaan: ”Jos siis olet homomies, sinun pitäisi harrastaa anaaliseksiä, koska homomiehet tekevät niin. Ja jos olet homo nainen, sinun pitäisi harrastaa suuseksiä, koska homonaiset tekevät niin. Niistä tulee ikään kuin merkkejä siitä, milloin neitsyys on menetetty.”

Käsite ”teknisestä neitsyydestä” tai seksuaalisesta pidättäytymisestä suuseksin avulla on suosittu teini-ikäisten keskuudessa. Esimerkiksi suuseksi on yleistä murrosikäisten tyttöjen keskuudessa, jotka suukottelevat poikaystäviään paitsi säilyttääkseen neitsyytensä myös luodakseen ja ylläpitääkseen läheisyyttä tai välttääkseen raskauden. Vuonna 1999 JAMA-lehdessä (Journal of the American Medical Association) julkaistussa tutkimuksessa ”seksin” määritelmää tarkasteltiin vuonna 1991 tehdyn satunnaisotoksen perusteella, johon osallistui 599 korkeakouluopiskelijaa 29 yhdysvaltalaisesta osavaltiosta. Tutkimuksessa todettiin, että 60 prosenttia sanoi, että suuseksiä ei katsota seksiksi. Stephanie Sanders Kinsey-instituutista, tutkimuksen toinen kirjoittaja, totesi: ”Tämä on se ’tekninen neitsyys’, joka on meneillään.” Hän ja muut tutkijat otsikoivat tutkimuksensa ”Would You Say You ’Had Sex’ If …?” (Sanoisitko, että olet ’harrastanut seksiä’, jos …?). Sitä vastoin Guttmacher-instituutin vuonna 2008 julkaisemassa tutkimuksessa tulosten kirjoittaja Laura Lindberg totesi, että ”on laajalle levinnyt uskomus, että teini-ikäiset harrastavat muita kuin emättimen kautta tapahtuvaa seksiä, erityisesti suuseksiä, keinona olla seksuaalisesti aktiivisia väittäen silti olevansa teknisesti ottaen neitsyitä”, mutta hänen tutkimuksessaan päädyttiin johtopäätökseen, jonka mukaan ”tutkimukset osoittavat, että tämä oletettu emättimen kautta tapahtuvan seksin korvaaminen suuseksillä on suurelta osin myytti”.

Canadian Journal of Human Sexuality -lehdessä vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa, jossa keskityttiin ”seksin harrastamisen” määritelmiin ja jossa otettiin huomioon yliopisto-opiskelijoita koskevat tutkimukset Yhdysvalloista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Australiasta, raportoitiin, että ”vaikka suuri enemmistö vastaajista (yli 97 %) näissä kolmessa tutkimuksessa sisällytti peniksen ja vaginan välisen yhdynnän seksin määritelmäänsä, harvemmat (70 %:n ja 90 %:n väliltä olevat vastaajat) katsoivat peniksen ja anaalin välisen yhdynnän merkitsevän seksin harrastamisena seksin harrastamisena”, ja että ”suuseksiä ja sukupuoliyhteyttä kuvaavan käyttäytymismuodon määritteli sukupuoleen kohdistuvaksi seksinharjoittamiseksi 32 %:sta 58:aan %:iin vastanneista”. Kinsey-instituutin eräässä toisessa tutkimuksessa otokseen osallistui 484 ihmistä, jotka olivat iältään 18-96-vuotiaita. ”Lähes 95 prosenttia tutkimukseen osallistuneista ihmisistä oli samaa mieltä siitä, että peniksen ja vaginan välinen yhdyntä tarkoitti ’seksiä’. Mutta luvut muuttuivat, kun kysymykset tarkentuivat.” 11 prosenttia vastaajista perusti ”harrastanut seksiä” siihen, oliko mies saanut orgasmin, ja päätteli, että orgasmin puuttuminen ei ole ”harrastanut” seksiä. ”Noin 80 prosenttia vastaajista sanoi, että peniksen ja anaalin välinen yhdyntä tarkoitti ’harrastanut seksiä’. Noin 70 prosenttia uskoi, että suuseksi oli seksiä.”

Heteroseksuaalisten teini-ikäisten ja nuorten aikuisten antamiin neitsyyslupauksiin (tai pidättyvyyslupauksiin) voi sisältyä myös ”teknisen neitsyyden” käytäntö. Sosiologien Peter Bearmanin ja Hannah Bruecknerin vertaisarvioidussa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin neitsyyslupauksen antaneita viisi vuotta lupauksen antamisen jälkeen, he havaitsivat, että neitsyyslupauksen antaneilla on samankaltainen osuus sukupuolitauteja ja vähintään yhtä suuri osuus anaali- ja suuseksiä kuin niillä, jotka eivät ole antaneet neitsyyslupausta, ja päättelivät, että neitsyyslupauksen antaneiden keskuudessa on tapahtunut suu- ja anaaliseksin korvaamista vaginaalisella seksillä. Miesten ilmoittamat tiedot anaaliseksistä ilman emätinseksiä eivät kuitenkaan heijastaneet tätä suoraan.

Neitsyyden varhainen menettäminen

Neitsyyden varhainen menettäminen on osoitettu olevan yhteydessä sellaisiin tekijöihin kuin koulutustaso, riippumattomuus, biologiset tekijät, kuten ikä ja sukupuoli, ja sosiaaliset tekijät, kuten vanhempien valvonta tai uskonnollinen kuuluminen, joista yleisimpiä ovat sosiodemografiset muuttujat. Tämän ohella seksuaalisen hyväksikäytön on myös osoitettu olevan yhteydessä myöhempään riskialttiiseen seksuaaliseen käyttäytymiseen ja nuorempaan vapaaehtoisen yhdynnän ikään. Seksuaalisen kanssakäymisen aloittaminen varhaisemmassa iässä on yhdistetty seuraaviin seikkoihin: kondomin käyttö on harvinaisempaa, tyytyväisyys on vähäisempää ja ensimmäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyy useammin muita kuin itsenäisiä syitä. Varhaisessa iässä tapahtuvan neitsyyden menettämisen kielteisiä vaikutuksia ovat muun muassa alhaisemmat mahdollisuudet taloudelliseen vakauteen, alhaisempi koulutustaso, sosiaalinen eristäytyminen, avioliiton rikkoutuminen ja suuremmat lääketieteelliset seuraukset. Nämä lääketieteelliset seuraukset koostuvat sukupuolitautien, kohdunkaulan syövän, lantionpohjan tulehdustautien, hedelmättömyyden ja ei-toivottujen raskauksien lisääntymisestä.

Naisten neitsyys

Kulttuurinen arvo

Naisten ensimmäistä yhdyntää pidetään yleisesti monissa kulttuureissa tärkeänä henkilökohtaisena virstanpylväänä. Sen merkitys näkyy sellaisissa ilmaisuissa kuin ”itsensä pelastaminen”, ”neitsyytensä menettäminen”, ”jonkun neitsyyden ottaminen” ja joskus ”neitsyyden poistaminen”. Tilaisuus nähdään toisinaan viattomuuden, koskemattomuuden tai puhtauden loppumisena ja yksilön seksualisoitumisena.

Perinteisesti kulttuurissa odotettiin, että nainen ei harrastaisi esiaviollista seksiä ja tulisi häihinsä neitsyenä ja että hän ”luovuttaisi” neitsyytensä uudelle aviomiehelleen avioliiton täyttymisen yhteydessä. Naisten seksuaaliset käytännöt ovat pyörineet ajatuksen ympärillä, että naiset odottavat seksiä, kunnes ovat naimisissa.

Jotkut naiset, jotka ovat olleet aiemmin seksuaalisesti aktiivisia (tai heidän immenkalvonsa on muuten vaurioitunut), voivat käydä läpi kirurgisen toimenpiteen, jota kutsutaan immenkalvon korjausleikkaukseksi (hymenorrhaphy) tai immenkalvoplastikaksi (hymenoplasty), jolla korjataan tai korvataan immenkalvo ja aiheutetaan emätinverenvuoto seuraavassa yhdynnässä todisteena neitsyydestään (ks. jäljempänä). Joissakin kulttuureissa naimaton nainen, joka ei ole neitsyt, joko omasta tahdostaan tai raiskauksen seurauksena, voi joutua häpeän, hyljeksinnän tai jopa kunniamurhan kohteeksi. Näissä kulttuureissa neitsyys on tiiviisti sidoksissa henkilökohtaiseen tai jopa perheen kunniaan, erityisesti niin sanotuissa häpeäyhteiskunnissa, joissa neitsyyden menettäminen ennen avioliittoa on syvästi häpeällinen asia. Joissakin Afrikan osissa vallitsee edelleen myytti, jonka mukaan neitsyen kanssa harrastettu seksi voi parantaa HIV:n/aidsin, mikä johtaa siihen, että tyttöjä ja naisia raiskataan. Muissa yhteiskunnissa, kuten monissa nykyajan länsimaisissa kulttuureissa, seksuaalisen pidättyvyyden puute ennen avioliittoa ei ole sosiaalisesti niin leimautunutta kuin ehkä aiemmin mainituissa kulttuureissa.

Neitsyyttä pidetään joissakin kulttuureissa arvokkaana hyödykkeenä. Aikaisemmin useimmissa yhteiskunnissa naisen avioliittomahdollisuudet riippuivat pitkälti hänen neitsytasemastaan. Ne naiset, jotka eivät olleet neitsyitä, kokivat, että heidän mahdollisuutensa yhteiskunnallisesti edulliseen avioliittoon vähenivät dramaattisesti, ja joissakin tapauksissa neitsyyden menettäminen ennen avioliittoa poisti heidän avioliittomahdollisuutensa kokonaan. Nykyaikaisia neitsyyden huutokauppoja, kuten Natalie Dylanin huutokauppaa, käsitellään vuonna 2013 valmistuneessa dokumenttielokuvassa How to Lose Your Virginity.

Raamatussa vaadittiin neitsyen viettäneen tai raiskanneen miehen maksavan neitsyen morsiushinnan tämän isälle ja menevän naimisiin tytön kanssa. Joissakin maissa nainen saattoi 1900-luvun loppupuolelle asti haastaa oikeuteen miehen, joka oli vienyt hänen neitsyytensä mutta ei mennyt hänen kanssaan naimisiin. Joillakin kielillä näistä vahingonkorvauksista maksettavaa korvausta kutsutaan ”seppelirahaksi”.

Neitsyyden todistaminen

Joissakin kulttuureissa vaaditaan todiste morsiamen neitsyydestä ennen avioliittoa. Tämä on perinteisesti testattu ehjän immenkalvon olemassaololla, joka on todennettu joko fyysisellä tutkimuksella (yleensä lääkärin toimesta, joka antoi ”todistuksen neitsyydestä”) tai ”veritodistuksella”, jolla tarkoitetaan emättimen verenvuotoa, joka on seurausta immenkalvon repeytymisestä ensimmäisen sallitun seksuaalisen kontaktin jälkeen. Joissakin kulttuureissa häiden veripilkullinen lakana näytettiin todisteena sekä avioliiton solmimisesta että siitä, että morsian oli ollut neitsyt. Pakotettuja lääketieteellisiä neitsyystestejä tehdään monilla maailman alueilla, mutta ne tuomitaan nykyään naisten hyväksikäytön muotona. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan: ”Seksuaalinen väkivalta käsittää monenlaisia tekoja, mukaan lukien (…) naisten seksuaaliseen koskemattomuuteen kohdistuvat väkivaltaiset teot, mukaan lukien naisten sukupuolielinten silpominen ja pakolliset neitsyystarkastukset.”

Tutkijat korostavat, että immenkalvon olemassaolo tai puuttuminen ei ole luotettava indikaattori siitä, onko naista tunkeuduttu emättimestä vai ei. Immenkalvo on ohut kalvokalvo, joka sijaitsee aivan häpyhuulten sisäpuolella ja joka voi osittain tukkia emätinkanavan sisäänkäynnin. Se on joustava, ja se voi venyä tai repeytyä ensimmäisen emätinyhdynnän aikana. Immenkalvo voi kuitenkin rikkoutua myös fyysisen aktiivisuuden aikana. Monilla naisilla on niin ohuet ja hauraat immenkalvot, jotka venyvät helposti ja puhkeavat jo syntyessään, että immenkalvo voi rikkoutua lapsuudessa ilman, että tyttö edes tietää siitä, usein urheilutoiminnan yhteydessä. Esimerkiksi liukastuminen polkupyörällä ajettaessa voi joskus johtaa siihen, että polkupyörän satulan sarvi tunkeutuu eteiseen juuri niin pitkälle, että immenkalvo rikkoutuu. Lisäksi on tapauksia, joissa naiset, joilla on vaurioitunut immenkalvo, joutuvat immenkalvon korjausleikkaukseen (tai immenkalvoplastiikkaan) immenkalvonsa korjaamiseksi tai korvaamiseksi ja emätinverenvuodon aiheuttamiseksi seuraavassa yhdynnässä todisteena neitsyydestä. Toiset pitävät käytäntöä neitsyyspetoksena tai tarpeettomana. Jotkut kutsuvat itseään uudestisyntyneiksi neitsyiksi.

On yleinen uskomus, että jotkut naiset syntyvät ilman immenkalvoa, mutta tuore tutkimus on asettanut tämän epäilyksenalaiseksi. On todennäköistä, että lähes kaikki naiset syntyvät immenkalvoineen, mutta eivät välttämättä sellaisina, joissa tapahtuu mitattavissa oleva muutos ensimmäisen emätinyhdyntäkokemuksen aikana. Jotkin lääketieteelliset toimenpiteet saattavat joskus vaatia naisen immenkalvon avaamista (hymenotomia).

Miehen neitsyys

Historiallisesti ja nykyaikana naisen neitsyyttä on pidetty merkittävämpänä kuin miehen neitsyyttä; käsitys siitä, että seksuaalinen kyvykkyys on olennainen osa maskuliinisuutta, on alentanut miehen neitsyydelle asetettuja odotuksia ilman, että se olisi alentanut sen sosiaalista asemaa. Esimerkiksi joissakin islamilaisissa kulttuureissa naimattomat naiset, jotka ovat olleet seksuaalisesti aktiivisia tai jotka on raiskattu, saattavat joutua nimittelyn, hylkäämisen tai perheen häpeän kohteeksi, kun taas naimattomat miehet, jotka ovat menettäneet neitsyytensä, eivät joudu neitsyyden kohteeksi, vaikka ennen avioliittoa tapahtuva seksi on Koraanissa kielletty sekä miehiltä että naisilta. Eri maissa ja kulttuureissa odotetaan tai kannustetaan miehiä haluamaan seksuaalista toimintaa ja olemaan seksuaalisesti kokeneempia. Näiden normien noudattamatta jättäminen johtaa usein miespuolisten ikätovereiden kiusantekoon ja muuhun vastaavaan pilkkaamiseen. Guttmacher-instituutin vuonna 2003 tekemä tutkimus osoitti, että useimmissa maissa useimmat miehet ovat kokeneet sukupuoliyhteyden 20-vuotissyntymäpäiväänsä mennessä.

Miesten seksuaalisuus nähdään synnynnäisenä ja kilpailevana asiana, ja se ilmentää erilaista kulttuurista arvomaailmaa ja leimoja kuin naisten seksuaalisuus ja neitsyys. Eräässä tutkimuksessa tutkijat Wenger ja Berger totesivat, että miesten neitsyys ymmärretään yhteiskunnassa todelliseksi, mutta sosiologiset tutkimukset ovat jättäneet sen huomiotta. Erityisesti amerikkalaisessa kulttuurissa miehen neitsyydestä on tehty häpeän ja pilkan kohde elokuvissa, kuten Summer of ’42 ja American Pie, ja miehen neitsyys on tyypillisesti esitetty sosiaalisesti taitamattomana. Tällaiset asenteet ovat johtaneet siihen, että jotkut miehet pitävät neitsytasemansa salassa.

Neitsyyden yleisyys

Seksuaalisesti kokeneiden 15-vuotiaiden yleisyys omien ilmoitusten perusteella

Maa	Pojat (%)	Tytöt (%)
Itävalta	21.7	17.9
Kanada	24.1	23.9
Kroatia	21.9	8.2
Englanti	34.9	39.9
Viro	Virola	18.8	14.1
Suomi	23.1	32.7
Belgia	24.6	23
Ranska	25.1	17.7
Kreikka	32.5	9.5
Unkari	25	16.3
Israel	31	8.2
Latvia	19.2	12.4
Liettua	24.4	9.2
Makedonia	34.2	2.7
Alankomaat	23.3	20.5
Puola	20.5	9.3
Portugali	29.2	19.1
Skotlanti	32.1	34.1
Slovenia	28.2	20.1
Espanja	17.2	13.9
Ruotsi	24.6	29.9
Sveitsi	24.1	20.3
Ukraina	47.1	24
Wales	27.3	38.5

Neitsyyden yleisyys vaihtelee kulttuureittain. Kulttuureissa, jotka pitävät tärkeänä naisen neitsyyttä avioliiton solmimisen yhteydessä, neitsyyden menettämisen ikä määräytyy käytännössä sen iän mukaan, jolloin avioliitot tavallisesti solmittaisiin kyseisissä kulttuureissa, sekä sen maan laeissa asetetun avioliiton alaikärajan mukaan, jossa avioliitto solmitaan.

Kulttuurienvälisessä tutkimuksessa: Minkä ikäisinä naiset ja miehet ovat ensimmäistä kertaa sukupuoliyhteydessä? (2003) Michael Bozon ranskalaisesta Institut national d’études démographiques -instituutista havaitsi, että nykykulttuurit jakautuvat kolmeen laajaan luokkaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perheet järjestävät aineiston mukaan tyttärilleen avioliiton mahdollisimman lähellä murrosikää huomattavasti vanhempien miesten kanssa. Miesten seksuaalisen kanssakäymisen aloittamisikä on näissä yhteiskunnissa myöhemmällä iällä kuin naisten, mutta se on usein avioliiton ulkopuolista. Tähän ryhmään kuului Saharan eteläpuolinen Afrikka (tutkimuksessa mainittiin Mali, Senegal ja Etiopia). Tutkimuksessa katsottiin myös Intian niemimaan kuuluvan tähän ryhmään, vaikka tietoja oli saatavilla vain Nepalista.

Toisessa ryhmässä tiedot osoittivat, että perheet kannustivat tyttäriä lykkäämään avioitumista ja pidättäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestä ennen sitä. Poikia kuitenkin kannustettiin hankkimaan kokemusta vanhempien naisten tai prostituoitujen kanssa ennen avioliittoa. Miesten ikä seksuaalisessa kanssakäymisessä on näissä yhteiskunnissa alhaisempi kuin naisten. Tähän ryhmään kuuluvat latinalaiset kulttuurit sekä Etelä-Euroopasta (Portugali, Kreikka ja Romania) että Latinalaisesta Amerikasta (Brasilia, Chile ja Dominikaaninen tasavalta). Tutkimuksessa katsottiin myös monien aasialaisten yhteiskuntien kuuluvan tähän ryhmään, vaikka vastaavia tietoja oli saatavilla vain Thaimaasta.

Kolmannessa ryhmässä miesten ja naisten ikä seksuaalisen kanssakäymisen aloittamishetkellä oli lähempänä toisiaan. Alaryhmiä oli kuitenkin kaksi. Muissa kuin latinalaiskatolisissa maissa (mainittakoon Puola ja Liettua) seksuaalisen kanssakäymisen aloittamisikä oli korkeampi, mikä viittaa myöhempään avioitumiseen ja miesten ja naisten neitsyyden vastavuoroiseen arvostukseen. Sama malli myöhäisestä avioitumisesta ja neitsyyden vastavuoroisesta arvostuksesta näkyi Singaporessa ja Sri Lankassa. Tutkimuksessa katsottiin Kiinan ja Vietnamin kuuluvan myös tähän ryhmään, vaikka tietoja ei ollut saatavilla.

Viimeiseksi Pohjois- ja Itä-Euroopan maissa seksuaalisen kanssakäymisen aloittamisikä oli alhaisempi, ja sekä miehet että naiset olivat mukana seksuaalisessa toiminnassa ennen liiton muodostamista. Tutkimuksessa lueteltiin Sveitsi, Saksa ja Tšekin tasavalta tähän ryhmään kuuluviksi.

UNICEFin vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan 10:ssä niistä 12 kehittyneestä maasta, joista oli saatavilla tietoja, yli kaksi kolmasosaa nuorista oli ollut sukupuoliyhteydessä jo teini-ikäisenä. Tanskassa, Suomessa, Saksassa, Islannissa, Norjassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa osuus on yli 80 prosenttia. Australiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa noin 25 prosenttia 15-vuotiaista ja 50 prosenttia 17-vuotiaista on harrastanut seksiä. Vuonna 2002 tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa pyrittiin tutkimaan teini-ikäisten seksuaalikäyttäytymistä. 33 943 15-vuotiasta oppilasta 24 maasta vastasi anonyymiin luokkahuonekyselyyn, joka koostui kansainvälisen HBSC-tutkimusverkoston (Health Behaviour in School-aged Children) kehittämästä standardikyselystä. Tutkimus osoitti, että suurin osa oppilaista oli edelleen neitsyitä (heillä ei ollut kokemusta yhdynnästä), ja niistä, jotka olivat seksuaalisesti aktiivisia, suurin osa (82 %) käytti ehkäisyä. Kaiser Family Foundationin vuonna 2005 tekemässä yhdysvaltalaisille teini-ikäisille suunnatussa tutkimuksessa 29 prosenttia teini-ikäisistä ilmoitti kokevansa painostusta harrastaa seksiä, 33 prosenttia seksuaalisesti aktiivisista teini-ikäisistä kertoi ”olleensa parisuhteessa, jossa heidän mielestään asiat etenivät seksuaalisesti liian nopeasti”, ja 24 prosenttia oli ”tehnyt jotakin seksuaalista, mitä ei oikeastaan halunnut tehdä”. Useat kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että vertaispaine on tekijä, joka rohkaisee sekä tyttöjä että poikia harrastamaan seksiä.

Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset aloittavat seksuaalisen aktiivisuuden aikaisemmassa iässä kuin aiemmat sukupolvet. Vuonna 2005 tehdyssä Durexin maailmanlaajuisessa seksitutkimuksessa todettiin kuitenkin, että ihmiset harrastavat seksiä ensimmäisen kerran maailmanlaajuisesti keskimäärin 17,3-vuotiaina, ja se vaihtelee Islannin 15,6:sta Intian 19,8:aan (joskin todisteet ovat osoittaneet, että keski-ikä ei ole hyvä indikaattori seksuaalisesta aloittamisesta ja että kussakin iässä seksuaalisesti aloittaneiden nuorten prosentuaaliset osuudet ovat parempia). Vuonna 2008 Yhdistyneessä kuningaskunnassa 14-17-vuotiaille teini-ikäisille tehdyssä kyselytutkimuksessa (jonka toteutti YouGov Channel 4:n toimeksiannosta) kävi ilmi, että vain 6 prosenttia teini-ikäisistä aikoi odottaa avioliittoon asti ennen kuin harrastaa seksiä. Vuonna 2011 tehdyn CDC-tutkimuksen mukaan 15-19-vuotiaiden ikäryhmässä 43 prosenttia miehistä ja 48 prosenttia naisista Yhdysvalloissa ilmoitti, ettei heillä ole koskaan ollut vastakkaista sukupuolta olevaa kumppania.

Teiniraskauksien määrä vaihtelee, ja se vaihtelee 143:sta 1 000:ta tyttöä kohti joissakin Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa 2,9:ään 1 000:ta tyttöä kohti Etelä-Koreassa. Yhdysvalloissa luku on 52,1 promillea, mikä on korkein luku kehittyneissä maissa – ja noin nelinkertainen Euroopan unionin keskiarvoon verrattuna. Maiden välisissä teiniraskauksien määrissä on otettava huomioon saatavilla olevan yleisen seksuaalikasvatuksen taso ja ehkäisyvaihtoehtojen saatavuus. Monissa länsimaissa on otettu käyttöön seksuaalikasvatusohjelmia, joiden päätavoitteena on vähentää tällaisia raskauksia ja sukupuolitauteja. Vuonna 1996 Yhdysvaltojen liittovaltion hallitus muutti seksuaalikasvatuksen tavoitetta ”abstinence-only sex education” -ohjelmiksi, joissa edistetään seksuaalista pidättäytymistä ennen avioliittoa (eli neitsyyttä) ja kielletään tiedot syntyvyyden valvonnasta ja ehkäisystä. Vuonna 2004 presidentti George W. Bush ilmoitti viisivuotisesta maailmanlaajuisesta hiv/aids-strategiasta, joka tunnetaan myös nimellä President’s Emergency Plan for AIDS Relief (PEPFAR) ja jossa Yhdysvallat sitoutui myöntämään 15 miljardia dollaria viiden vuoden aikana aidsin lievittämiseen 15 Afrikan ja Karibian maassa sekä Vietnamissa. Osa rahoituksesta oli korvamerkitty nimenomaan ”abstinence-only-until-marriage” -ohjelmiin.

Eräässä vertaisarvioidussa neitsyyslupauksia koskevassa tutkimuksessa neitsyyslupauksen antaneiden miesten todennäköisyys pysyä neitsyinä 25-vuotiaana oli 4,1 kertaa suurempi kuin niiden, jotka eivät antaneet lupausta (25 % verrattuna 6 %:iin), ja arvioitiin, että neitsyyslupauksen antaneiden naisten todennäköisyys pysyä neitsyinä 25-vuotiaana oli 3 %.5 kertaa todennäköisemmin pysyvät neitsyinä 25-vuotiaina kuin ne, jotka eivät vannoneet (21 % vs. 6 %).

Sosiaalipsykologia

Jotkut kulttuuriantropologit väittävät, että romanttinen rakkaus ja seksuaalinen mustasukkaisuus ovat ihmissuhteiden universaaleja piirteitä. Neitsyyteen liittyvät sosiaaliset arvot heijastavat sekä seksuaalista mustasukkaisuutta että romanttisen rakkauden ihanteita, ja ne näyttävät olevan syvälle ihmisluontoon juurtuneita.

Psykologia tutkii ajattelun ja käyttäytymisen välistä yhteyttä. Sosiaalisen (tai epäsosiaalisen) käyttäytymisen ymmärtämisen etsiminen sisältää seksuaalisen käyttäytymisen. Joan Kahn ja Kathryn London tutkivat vuosina 1965-1985 avioituneita yhdysvaltalaisia naisia selvittääkseen, vaikuttaako neitsyys avioliitossa avioeroriskiin. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että naisilla, jotka olivat neitsyitä avioitumishetkellä, oli vähemmän avioeroa. Osoittautui, että kun havaittavia ominaisuuksia kontrolloitiin, naisilla, jotka eivät olleet neitsyitä avioliittohetkellä, oli suurempi avioeroriski. Kuitenkin osoitettiin myös, että ennen avioliittoa tapahtuneen seksin ja avioeroriskin välinen yhteys johtui aiemmista havaitsemattomista eroista, kuten normeista poikkeamisesta.

Smithin ja Schafferin tekemässä tutkimuksessa todettiin, että jonkun ensimmäinen seksuaalinen kokemus on yhteydessä hänen seksuaaliseen suorituskykyynsä vuosien ajan. Osallistujat, joiden ensimmäinen yhdyntä oli miellyttävä, olivat tyytyväisempiä nykyiseen seksielämäänsä. Eräässä toisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että neitsyisiin verrattuna ei-neitsyillä on todettu olevan korkeampi itsenäisyyden taso, vähäisempi halu saavuttaa jotain, enemmän arvostelua yhteiskunnan taholta ja suurempi poikkeavuuden taso.